Samuelin-05 ja Danielin-08 touhuja ja oivalluksia sekä vähän äidin leipomuksiakin.
Käytiin tänään kokeilemassa koko perheen voimin, kuinka mukavaa mäenlasku onkaan. Näiden kuvien myötä kaikille oikein mukavaa laskiaista toivottelee meidän perhe
Mitä kaikkea kotona tapahtuukaan silloin, kun äiti on töissä??? Sitä saa yleensä vain arvailla, mutta tänään isi oli tallentanut kameraan viittamiehen touhuja.
Tällainen viittamies miekkoineen oli seikkaillut meillä kotona tänään
vauhtiahan ei toki puuttunut
vinkeä viittamies
viittamies ja aseenkantaja (mitä isot edellä sitä pienet perässä) Äidin rakkaat pikkumiehet <3 <3
Sunnuntaina oli niin ihana ilma, että lähdettiin nauttimaan ulkoilusta koko perheen voimin.
pojat pääsi pulkkailemaan, kun lähdettiin Ressu-koiran kanssa lenkille
Portin vieressä on pienet lumikumpareet joissa on kiva leikkiä. meidän piha kun muuten on aika tasaista maastoa.
Daniel on tähän asti tyytynyt katselemaan Samuelin touhuja vaunuissa tai pulkassa istuen, mutta nyt innostui itsekin möyrimään hangessa.
pieni tutkimusmatkailija <3
Sitten vielä harjoiteltiin mäenlaskua yhteistuumin.
Ihana aamupäivä, illaksi äiti suuntasi töihin ja miehet jäi kotiin keskenään.
Ystävänpäivän kunniaksi päätettiin Samuelin kanssa tehdä jauhelihapannukakkua iltapalaksi. Innokas apulainen halusi maalata äidille vuokan valmiiksi :)
tarkkuutta vaativaa hommaa!
Daniel on kova poika auttamaan isää ja eräänä iltana kun isä asensi vitriinikaappia paikoilleen oli "apumieskin" valmiina tosi toimiin.
tuleva "heikkovirta-asentaja" työssään
välillä täytyy tietenkin hoidella asioita puhelimitse ja Daniel itseasiassa on aika usein puhelin korvalla.
puhelimen laturi käy tarvittaessa myös puhelimesta
Nyt on Daniel selkeästi innostunut harjottelemaan itse syömistä. Lusikka tiukasti omassa kädessä, tähtää tarkasti lautaselle ja sieltä kohti suuta. Yllättävän hyvin osuu lusikka jo suuhum, mutta kyllähän sitä ruokaa vielä löytyy ruokailun lopuksi vähän sieltä ja täältä. Koira kiittää, kun pääsee siivoomaan pikkumiehen jälkiä.
tarkka keskittyminen
ja sitten lusikka onnistuneesti suuhun
onnistumisen riemua
Tammikuun lopulla toteutui pitkään odotettu unelma (äidin ainakin), kun suunnattiin Samuelin, mummin ja äidin voimin katsomaan Disney on ice- prinsessaklassikoita. Meillä oli viime vuonna jo tarkoitus mennä katsomaan jääshow, mutta silloin samuel sairastui kuumeeseen pari päivää ennen ja täytyi esitys jättää väliin.
Saavuimme paikalle juuri sopivasti siten, että kun pääsimme istumapaikoille niin esitys alkoi. Samuel seurasi silmä kovana jään tapahtumia ja aina välillä kysäisi, että missä se kuhmiko (tuhkimo) oikein on.
kaikille esiintyjille Samuel antoi hurjat taputukset aina esityksen päätyttyä
Ensimmäisenä jäälle saatiin Aladin ja Jasmin, sekä tietysti henki
Lentävämatto sai kovasti ihmetystä osaksensa
Sitten jäälle saapuivat kaunotar ja hirviö, johon Samuel totesi: en minä pelkää.
värikäs vedealainen maailma ja pieni merenneito ystävineen.
Siinä vaiheessa kun pieni merenneito muuttui ihmiseksi ja pyrstö (Housut joissa leveät lahkeet, näytti aivan pyrstöltä) muuttui jaloiksi, kuiskasi Samuel äidille:" äiti tolla tätillä ei ole housuja" :) Äiti kyllä sitten korjasi, että on sillä pienet housut ja pieni hamekin, näetkö? Johon Samuel totesi hetken katseltuaan:" Joo-o on sillä pienet housut".
Lumikin hilpeyttä herättävät 7 kääpiötä :)
JEEEEE!!!! Mikki ja Minni
Hassu Hessu
prinsessat ja prinssit yhdessä jäällä, tosin kuhmiko (tuhkimo) puuttui vieläkin
kato äiti, hiiriä! Lopulta pienen miehen odotus palkittiin ja tuhkimo saapui hiirineen. Sen verran on tämä satu Samuelin mieleen, että osasi hienosti laulaa laulujen mukana (on tätä jonkun verran kateltu videolta kotona)
Kuhmiko olen täällä, huusi Samuel ja vilkutti kovasti kurpitsavaunuissa matkustavalle Tuhkimolle. Tuhkimon tanssiaisiin päättyi upea esitys.
Luulempa että näistä esityksistä tulee meille perinne tulevaisuudessa...
Daniel on viimein oppinut nukkumaan yöt kokonaan :) Tästä ihanuudesta on saatu nauttia viimeiset kaksi viikkoa jo. Siitä huolimatta, että meille on samalla rantautunut räkätauti kera kuumeen ja kaatanut koko joukon miehiä. Äiti yrittää vielä sinnitellä, josko säästyis taudilta
Meillä nähtiin eilen illalla 21.1.2009 Danielin ensiaskeleet! Äidin luokse otettiin yksi askel ja isän syliin peräti kolme askelta :) Näin se aika kuluu ja lapset kasvaa.
Pari viikkoa sitten, kun oltiin lähdössä jumppakerhosta Samuelin kanssa kotiin näki Samuel koululaisia luistelemassa jäällä. Silloin ei voitu jäädä ulos luistelua katsomaan, kun poika oli jumpan jäljiltä hikinen ja liian vähissä vaatteissa ulkoillakseen ja itkuhan siitä tuli. Koko kotimatkan huusi takapenkilla: "Haluan luistelemaan". Muuten hyvä, mutta ei omistanut sillon vielä luistimiakaan, koska ei ollut osottanut asiaan mitään kiinnostusta. No nyt tuli harvinaisen selväksi, että haluaa luistella. Niimpä isä seuraavana päivänä asioille mennessään, kävi kiertämässä läheiset kirpputorit ja löysikin yhdet just oikean kokoset poikien harjoitusluistimet, sekä tietysti mailan ;) Mummilta ja vaarilta saatiin enon vanha kypärä, joten oltiin valmiita ensimmäisiin luisteluharjoituksiin, koko perheen voimin.
Ihan hyvin Samuel luistimilla seisoo, mutta hirvitys meinasi iskeä, kun ei se luisteleminen oikein vielä onnistunutkaan.
"Haluan kävellä kengillä": totesi Samuel hetken luistelua kokeiltuaan. Sitten jäälle tuli koululaisia liikuntatunnilla luistelemaan ja heidät nähdessään Samuel huusi:"Minä luistelen, katsokaa minua"! :)
Daniel tyytyi seuraamaan Samuelin ensimmäisiä luistelu harjoituksia rattaissa istuen.
Hopoti-hoi heppa!
Luistelu harjoitusten päätteeksi poikettiin vielä läheisessä leikkipuistossa keinumassa ja laskemassa mäkeä.
(tammikuu 2009)
Täytteenä rahkaa, jossa kuningatarhilloa ja mansikoita. Pursotukset tehty kermalla johon lisäsin vähän rahkaa ja sinistä (näyttää mun silmään kyllä enempi vihreältä) elintarvikeväriä ja lopuksi vielä ripottelin päälle koristetähtiä. Hyvää oli!!!!!
Mikki, Aku ja Hessu kumppaneineen alkoi olla hitti 3v synttäreiden tienoilla ja siitä johtuen koristi Samuelin kakkua iso Mikki (toukokuu 2008).
Mikki on syötävä kakkukuva, jonka tilasin Bake & Party -sivustolta ja pursotus kermalla, joka on värjätty oranssilla elintarvike värillä.
Samuelille pallot on ollu mieluisia jo pienestä pitäen. Niimpä 2v kakkukin 2007 oli pallon muotoinen
Äiti on tykänny aina leipomisesta ja poikien syntymän jälkeen syttyi palava halu kokeilla uusia juttuja. Erityisesti kokeilun kohteeksi ovat joutuneet poikien synttärikakut. Lopputulos ei aina vastaa mielikuvaa joka äidillä on päässänsä kakun teko hetkellä, mutta usein miten ainakin maku on kohdallaan, vaikka ulkonäkö olisikin sitten jotain ihan muuta.
Niimpä siis ajattelin lisätä oman osionsa kakuille ja muille leipomuksille, mitä tänne sattuu eksymään.
Samuel sai viikonloppuna ensimmäiset suksensa ja tietysti niitä piti heti päästä käytännössä kokeilemaan. Isi ei ollut vielä ehtinyt säätää siteitä sopiviksi, mutta se ei innokasta hiihtäjää haitannut. Rapulta hiihteli autokatoksen kulmaan 2-3m kaatumatta ja perille päästyään tuuletti kovasti: "Jee, minä voitin".
tarkkaa touhua (vaikka kuvan laadusta ei voi samaa sanoa)
minä hiihdän!
teen vielä lumisadetta ennen sisälle menoa
Daniel ratsastaa kummitädin jalalla ja hauskaa oli!
sain tän paketin kummitädiltä, nää nauhat on kyllä kivat
mikäs täältä löytyykään? Musiikkia!
Kiitos Laura käynnistä. Cd:tä on ehditty kuunnella ja tuntuu Daniel tykkäävän siitä, ainakin saa pojan hytkymään :)
Lauantaina juhlittiin sitten virallisesti Danielin 1-vuotis syntymäpäiviä. Mummi, vaari, täti, Miska, eno, mamma, pappa, Petri, Sanna, Jussi, Aleksi, Laura ja Lauri tulivat juhlimaan pienen miehen suurta päivää. Kiitos teille kaikille!
Komea sankari odottelee vieraita saapuvaksi
Täti ja Daniel, mitäs täältä löytyy?
täti ja Miska, Daniel sai lahjaksi värikkään tuhatjalkaisen
kiva mato
vaari, mummi ja eno onnittelevat pikkumiestä
kortin tutkintaa mummin kanssa, paketit odottaa vielä avaamista
Samuel toimi innokkaana paketin aukaisu apulaana, Daniel tutustuu mummin kanssa palapalloon
Daniel puhaltaa kynttilän yhdessä isin kanssa
kakku maistuu sankarille
väsynyt mutta iloinen sankari
Toukokuussa 2007 raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa ja kuopuksen odotus alkoi. Taustalla lapsettomuus ja vauhdin haku lapsettomuuspolin kautta (molempien lapsien kohdalla) Danielin odotusaika sujui rv 17 asti varsin mallikkaasti. Hiukan oli kuvotusta, mutta pönttöä ei tarvinnu halailla ja kahvikin maistu, kunhan muisti rajottaa sen juonnin yhteen kupilliseen päivässä.
Rv 17 toi sitten mukanaan massiiviset verenvuodot muutaman viikon välein. Ensimmäisellä kerralla ajaessani lääkäriin verenvuodon takia ajattelin, että tämä oli varmaan nyt tässä, koska verta tuli niin paljon. Lääkärin tuomio oli: aikainen lapsiveden meno ja kaksi vaihtoehtoa, joko mennä itse keskeytykseen tai odottaa että raskaus keskeytyy itsekseen. Sen verran sain järkytykseltäni kysyttyä, että elääkö vauva vielä. Vastasi, että elää, mut ei voi elää kauan ilman lapsivettä (sen tiesin itsekin). Matkasta sairaalasta kotiin en muista juuri mitään, mutta sen että soitin isoveljelleni ja kerroin itkun kera tilanteen ja pyysin rukoilemaan, että osataan tehdä oikeita päätöksiä. Seuraavana aamuna kun oli lääkärille uusi aika. Istuttiin isännän kanssa alas puhuttiin ja rukoiltiin. Päätettiin jättää koko asia Taivaan Isän käsiin ja katsoa mitä tapahtuu, keskeytykseen ei lähdetä. Hyvä ystäväni ilmoitti, että tulee seuraavana aamuna meille poikansa kanssa vahtimaan Samuelia, että päästään lääkärin vastaanotolle yhdessä (Kiitos Ellu!).
Seuraavana aamuna vastaanotolla lääkäri katsoi meitä ja ultrakuvaa vuoronperään jä totesi:" Onhan täällä lapsivettä vähemmän kuin normaalisti, mutta ihan riittävästi, ei hän lähtisi tekemään hätiköidysti mitään. Kiitos Jeesus! Saimme kehotuksen elää normaalia elämää ja ajan jälkitarkastukseen.
Pieni tiputteluvuoto jatkui, mutta lääkäri sanoi ettei se ole vaarallista. Rv 18 olimme mummilla ja vaarilla kylässä, kun verenvuoto alkoi taas. Siskoni kiidätti mut sairaalaan ja jäi pitämään mulle seuraa (Kiitos Kaisa), Samuel jäi mummile ja vaarille hoitoon. Joudun jäämään sairaalaan yön yli seurantaan. Kuopuksella oli kaikki kunnossa, mutta olivat huolissaan miten vuoto vaikuttaa mun vointiini ja tarvitseeko ryhtyä toimenpiteisiin sen takia. Vuoto tyrehtyi, jäljelle jäi taas niin tutuksi tullut tiputteluvuoto. Tällä reissulla sain komennuksen vuodelepoon, mielenkiintoinen yhtälö 2v taaperon kanssa. Mummi ja vaari ottivat meidä hoitoon luokseen. Minä parkkeerasin sohvalle ja Samuel touhusi omiaan siinä lähellä (kiitos mummi ja Vaari).
Parin viikon päästä oli jälkitarkastus ja taas kehotus elää normaalia elämää, lapsiveden määrä normaali. Tiputteluvuoto jatkui ja vielä kertaalleen piti lähteä sairaalaan verenvuodon takia, mutta joka kerta kuopuksella masussa oli kakki kunnossa. Sairaalasta ei katsottu tarpeelliseksi antaa enää uutta kontrolli aikaa, koska lapsiveden määrä oli normaali. Tilasin ajan yksityiseltä, lähinnä oman mielenrauhani säilyttämiseksi ja niin kävin kerran kk yksityisellä lääkärillä kontrollikäynnillä. Hän kehotti ottamaan rauhallisesti ja välttämään nostelua ja aviollista elämää. Tiputteluvuoto jatkui rv28 asti ja rv30 sain lääkäriltä luvan elää ihan normaalisti.
rv36+4 aamulla klo.6 heräsin taas vuotoon ja soitin sairaalaan, koska viikkoja oli jo näin paljon, enkä ollut ihan varma mistä nyt on kyse, kun vuotoja oli ollut pitkin raskautta. Pyysivät tulla näytille ja siellä todettiin synnytys käynnistyneen lapsiveden menolla. Kätilö totesi:" tämä lapsi syntyy muuten tänään". 9.1.2007 Klo.16.03 syntyi meidän Daniel 3380g ja 50cm 9 pisteen poika!!! Kaikki hyvin, äiti ja isi onnesta soikeana. Kiitos Jeesus huolenpidosta!
raskaus aika oli henkisesti raskasta. Elämää epävarmuuden kanssa ja kuitenkin luottamus Taivaan Isän huolenpitoon ja Hänen tahtonsa tapahtumiseen oli 110%. Kiitos rukoustuesta, sekä kuuntelemisesta ja käytännön avusta kaikille meidän rakkaillemme.
ensikohtaaminen
 laitoksella.jpg)
<3 ikää muutama tunti
Muutama mutka tuli vielä matkaan vielä ennen kotiin pääsyä. Danielin verestä löytyi vasta-aineita ja bilirubiini arvot nousivat liian korkealle.
 Daniel syntymä ja sairaala aika.jpg)
Ensin poika otti valohoitoa vierihoidossa, sinivalosängyssä (bilibed)
Tämä ei kuitenkaan riittänyt, arvot vain nousivat. Joten tuli lähtö keskolaan.
 Daniel syntymä ja sairaala aika.jpg)
pieni auringonpalvoja.Järki sanoi:"Kaikki on hyvin, tämä voidaan hoitaa ja me päästään kotiin". Kyllä se kuitenkin kouraisi äidin sydäntä ja itku tuli katsellessa pientä poikaa piuhojen keskellä ottamassa aurinkoa. Kiitos hoitajalle, joka totesi: "lasta en voi sulle vielä antaa, mutta nenäliinoja mulla on tarjolla". Pieni lause, mutta siinä hetkessä merkitsi paljon.
 Daniel 8vrk_edited.jpg)
Tällaisen kuvan olivat hoitajat keskolassa ottaneet Danielista :) Auringonpalvoja 8vrk vanhana  Daniel syntymä ja sairaala aika.jpg)
Daniel ikää 10vrk. Huomenna päästään kotiin!!!
Kiitos hyvästä hoidosta!
